Palovaroittimet  
     
  Palovaroittimen tehtävä on herättää nukkuva ihminen mahdollisesti uhkaavassa tulipalossa niin varhaisessa vaiheessa, että hän pelastautuu ja kykenee ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin palon sammuttamisessa.
  
     
  Nykyiset sisustusmateriaalit muodostavat palon sattuessa niin paljon savua, että henkilöturvallisuuden kannalta ei ole eroa onko kyseessä puu- vai kivitalo. On huomattu että vain savuun reagoivalla ilmaisulla saadaan riittävän nopea hälytys ihmishenkien pelastamiseksi.
Ilmaisun tapahduttua turvajärjestelmän keskus ottaa tiedot vastaan paloilmaisimilta ja välittää ne eteenpäin asiakkaan kanssa sovitulla tavalla.		  
     
  Palovaroittimina käytetään savuilmaisimia, lämpörajailmaisimia, lämmönnousuilmaisimia.  
     
 

Palovaroittimia koskevat säädökset ovat uusiutuneet. Rakentamismääräyskokoelman osaa E1 muutettiin 30.6.2008. Sisäasianministeriö antoi 14.4.2009 asetuksen palovaroittimien sijoittamisesta ja kunnossapidosta (239/2009) ja Valtioneuvosto antoi 29.4.2009 asetuksen palovaroittimien teknisistä ominaisuuksista (291/2009). E1 muutos koskee 1.2.2009 tai sen jälkeen haettuja rakennuslupia ja valtioneuvoston sekä sisäasianministeriön asetukset astuvat voimaan 1.1.2010. Nämä kolme säädöstä muodostavat palovaroittimia koskevan kokonaisuuden, joka kaikkien pelastusviranomaisten tulisi hallita.
 
     
 

Rikosilmoitusjärjestelmän tai talovalvontakeskuksen osana olevat savuilmaisimet

  
 

Kaikkien palovaroittimena markkinoitavien tuotteiden on täytettävä harmonisoidun palovaroitinstandardin SFS-EN 14604 vaatimukset. Rikosilmoitusjärjestelmän osina voi olla savuilmaisimia, joille suoritetut testit ja merkinnät perustuvat paloilmoitinstandardisarjaan EN 54. Lähtökohtaisesti kyseinen paloilmoitinstandardisarja koskee paloilmoitinjärjestelmiin kuuluvia ilmaisimia. Suomessa paloilmoittimista menee automaattinen ilmoitus alkavasta palosta hätäkeskukseen. Rikosilmoitusjärjestelmä antaa paikallisen hälytyksen tai se on liitetty vartiointiliikkeeseen.

  
     
 

Toiminnalliselta kannalta voidaan ajatella rikosilmoitusjärjestelmän tai talovalvontakeskuksen osana olevien savuilmaisimien olevan toimintavarmuudeltaan ja turvallisuustasoltaan yksittäisiä sähköverkkoon kytkettyjä palovaroittimia vastaavia, jos ne ovat

  
     
 
  • standardin EN 54 mukaan testattuja
  • järjestelmä on kytketty kiinteään sähköverkkoon
  • virransyöttö on varmistettu varavirtalähteellä, esim. keskusakulla
  • varavirtalähteen tulee pystyä syöttämään tehoa savuilmaisimen valmiustilassa vähintään 72 h ajan ja sitä seuraavan palotilan hälytyssignaalia 4 minuutin ajan tai vähintään 24 h vikavaroitusta
  • savuilmaisimet antavat paikallisen hälytyksen suojattavassa tilassa, voimakkuudeltaan 85 dB 3 m etäisyydeltä ilmaisimesta
  • mikäli hälytys annetaan sireeneillä, tulee suojattavassa tilassa hälytyksen voimakkuus olla ovet suljettuna 85 dB 3 m etäisyydeltä savuilmaisimesta, kuitenkin siten että sireenin äänenvoimakkuus ei aiheuttaa kuulovaurioita vaikka asukas ei pystyisi poistumaan tilasta esim. liikuntarajoitteisuuden takia
  • savuilmaisimen tai järjestelmän tulee valvoa vika- sekä sähköverkkoon kytkennän tilaa, ja häiriö tulee ilmaista kuuluvasti äänisignaalilla
  • palohälytyssignaalin tulee selvästi erottua vikasignaalista
  • savuilmaisimen toiminta tulee olla asukkaan helposti testattavissa siten, että sähköisesti tai mekaanisesti simuloidaan savua ilmaisimen sisällä.
 
     
 

Lisäksi savuilmaisimen tulee täyttää sähköturvallisuussäädösten vaatimukset. Paikallinen viranomainen voi tapauskohtaisesti harkita hyväksyvänsä rikosilmoitusjärjestelmään kytkettyjen savuilmaisimien asentamisen sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien sijasta.